Harjoitukset
Harjoittelemme torstaisin klo 18 - 21 Kuokkalan koulussa, Liitukuja 4, Jyväskylä
Uuden teoksen harjoittelu on aina jännittävää, mielenkiintoista ja vaativaa, mutta kuitenkin hurmaavinta kuorolaulussa. Juha Holma sävelsi Lassi Sinkkosen runon (kokoelmasta Väljät vaatteet, 1996) Harjun Laulun 60-vuotisjuhliin.
Kirsi Suokas kertoo:
”Saimme nuotit syyskuussa. Hurmaavat varpaat. Liisa Siipola on antanut nimen nimettömälle runolle ja koko teokselle.
Stemmaharjoittelulla se aina alkaa. ’Tenorit aloittavat tästä – ääni pianosta – yksi, kaksi, kolme, neljä’, Aamuisin seison kylpyhuoneessani…. Ensimmäisellä harjoituskerralla käydään läpi ykkössivu ja kurkistetaan kappaleen loppua.
Seuraavalla kerralla kerrataan ensimmäinen sivu ja jatketaan. Apua! Tämähän vaihtuu aivan toiseksi tempoksi. Laulu vaatii tarkempaa tutkimista ja analyysia. Siinä on 86 tahtia. Tenorit aloittavat d-mollissa ja bassot liittyvät tueksi aamuisin seison kylpyhuoneessani… ja altot huokaavat ei mitään uutta. Jotta kenellekään ei asia jää epäselväksi, toistetaan koko kurjuus sopraanojen vahvistamana ja parkaistaan lopuksi Ei yhtenäkään päivänä. Forte fortissimo! Osa A.
Sävyt tummenevat B-osassa: g-molli ja tangon tahti. Ja silloin – glissando ja vals-si-a G-duurissa. Yy-kaa-koo, yy-kaa-koo, var-vas-ta, so-lak-kaa, yy-kaa-koo, var-vas-ta. C-osa. Ja kaikki päättyy Codaan Tempo I! Näin on! Mitä ilmeisimmin tarvitsemme paljon harjoitusta.
Kuukausi konserttiin ja ainoa, joka räjähtää, on johtajamme Rita. ’Nelijakoisen tahdin viittaus on tällainen’ – hidas esimerkki – ’ja tästä lasketaan yksi-kaksi-kolme-neljä’. Uusi yritys. Osaamme kyllä jo stemmamme yksin laulaen, mutta kuoron volyymi on koko ajan forte, sillä jokainen ääni yrittää vahvistaa uskoaan laulamalla muut kumoon.
Sitten tapahtuu jotain kummallista. Ensimmäisen kerran laulamme koko laulun alusta loppuun ilman keskeytystä. Kokonaisuus on vielä horjuva, mutta nyt kuorolla on aavistus, millaisen ääni- ja rytmimaailman saamme aikaan niistä pienistä osista, joita on hiottu yhdessä, välillä tukiopetuksessa flyygelin mutkassa tai yhdessä ja erikseen sopraanon, tenorin tai basson kanssa laulaen. Runo on hauska ja sävel vetävä.
Nyt on aika siirtyä yksityiskohtiin. Rita tulee käyttämään kaiken kekseliäisyytensä saadakseen meidät ilmaisemaan arkista tylsyyttä ja pysähtyneisyyttä, tanssillista riemua ja tyyntä rauhaa elämän ollessa mallillaan hurmaavien varpaiden varassa. Mutta kuoro on epätoivoinen: koko tämä tunneskaala 86 tahdissa. Millään emme opi riittävän hyvin. Ulkoa se pitäisi osata, jotta voisimme heittäytyä laulun ja Ritan vietäväksi. Ennen konserttia varmuus kasvaa, sanat pysyvät mielessä, tempon vaihdot osien välillä asettuvat kohdalleen.
Kantaesitys on lauantaina 12.11.2006. Rita napauttaa äänirautaa, antaa äänen tenoreille, nostaa kätensä ja – me laulamme, me osaamme, me johdatamme kuulijat ankeasta aamusta arjen ihanuuteen. 86 tahdin kuluessa, tangosta valssiin, mollista duuriin. Räjähtävät aplodit. Kyllä kannattaa… laulaa.”